Hae
Liina Beth

TAAPERON KANSSA RAVINTOLASSA

KYLLÄ VAI EI ?

Halusin viedä perheeni syömää ravintolaan syntymäpäiväni kunniaksi. Mietittiin tovi että mikä ravintola sopisi tällaiselle taaperoperheelle, päädyimme S-ketjun Rossoon. Päätös ei ollut vaikea kun katsoi netistä heidän lasten ruokalistoja.

Ensimmäisenä kun astuimme sisään, meidät ohjattiin pöytään joka oli ihan leikkipaikan vieressä ( tästä iso plussa ). Päätettiin J:n kanssa jo kotona mitä Oliver saa ruuaksi. Herkullisia lihapullia sekä perunamuusia. Lasten ruokalistasta kanssa iso plussa koska oli niin sanotusti paljon normaalia ruokaa eikä pelkästään ranskalaisia ja nakkeja.

Ruuat tilattuamme siirryimme hakemaan alkupalapöydästä pikkuisen salaattia ja Oliver sai sitten patonkia. Kun tämä meidän pikkuinen ei salaattia syö! 

Tähän asti kaikki meni ihan kuin strömssöössä! Mietin että ihan täydellistä ja ihanaa, että pitää tulla useamminkin ravintolaan.

Sitten vedän takaisin sanani, että olikin niin ihana…
Oliver ei onnistunut niin hyvin syömään haarukalla perunamuusia, niin olihan ne lihapullatkin levinnyt jo lattialle, syöttötuolissa valui perunamuusia. Silloin mietin että ei koskaan enää, eikä milloinkaan, olin kuolla J:n kanssa häpeään. 
Sitten tuli tarjoilija joka sanoi meille rohkaisevasti ” Ei hätää, tämänhän takia tulitte syömään että joku siivoaa teidän jälkenne ”
No joo… pitää paikkansa, mutta pyysin paperia että voisin vähän siivota pahimmat sotkut pois. 
Siinä kohtaa oma ruokani oli jo jäähtynyt. Osasin silti jotenkin tähän varautua, mutta pakko sitä on kokea uusia kokemuksia.
Kun Oliver oli ruokansa syönyt siirtyi hän leikkipaikalle leikkimään ja silloin sain syödä kylmää ruokaa, mutta oli se pihvi kumminkin herkullinen. NAMS!
Kaikinpuolin kumminkin tykästyin Rosson tapaa kohdella lapsiperhettä, saatiin ruokalappu, nokkamuki yms. Tarjoilija kävi vähän välillä kysymässä Oliverilta jotain. Näistä pienistä asioista jäi kyllä huikean hyvä fiilis! 


Tulin sellaiseen tulokseen, että kerran vuodessa ravintolaan taaperon kanssa on ok, ei useammin. En kestä sitä sutun määrää ja kun ihmiset katsoo paheksuvasti.
Millasia kokemuksia teillä on ravintolassa taaperoiden kanssa? 

<3:lla Liina
p.s kuvat otettu puhelimella. Rosso ei ole mitenkään tekemisissä postauksen kanssa.

TUTUSTUMIST PORI-MURTEEL

VAROITUKSEN SANA : Postaus toteutettu pori-murteel, HUOM! Tämä ei jää tavaksi!

Kute varmaa olitte huomanneet että meijä blogi on muuttan Kaksplussan blogiverkostoo, nii päätin et pieni esittely varmaa olis tarpeen. Mikäähän ei tässä bloggaamisessa muutu, sama Liina ja Oliver tääl vieläki seikkailee. Oon ollu ja oon vieläki nii innoissani täst, et J on varmaan menettäny järkensä. Täst tuli totta, mitä on tullu haaveiltuu!
Oon 26v suomenruotsalaine humoristine mamma Porist tai ainaki mä yritä kovi, välil oikee hävettää myöntää olevansa porilainen. Mitennii muka porilaiset on outoja? 
Oon hyvi temperamenttine, kiihdyn nollast sataa iha muutamas sekunnis ( Oliverii odottaessa vieläki nopeemmin ). 
Oon ehkä pikkuse arka tai ujo, millai sen sit muotoilis mut sitku pääsee juttuu niin jutulle ei meinaa tul ollenkaa loppua!

Oliver teki meistä perheen 1,5 vuotta sitten, siit lähti blogin nimikin. Siit alko äitiyde taipale, aina se helppoo ei ol ollu mutta hetkeekään en vaihda pois! Me kasvatetaa Oliverii mut hän siin samal kasvattaa meit vanhempin, mut myös ihmisin. 
Enne Oliverii en oikeastaa osannu odottaa mitä kaikkee vanhemmuus tuo, paljo iloo, huolepitoo ja enne kaikkee sitä äidi rakkaut ei osaa sanoin kuvat, se o parast mitä on <3 

Palasin äitiysloman ja kesäloman jälkee takasin töihin tuttuun ja turvalliseen työpaikkaa jossa työskentelen myyntiassarin, joten arkemme on melko kiireist. Kesällä 2016 aiomme sanoa J:n kanssa ”tahdon”. Niistäki pääsee lukee sillo tällö.

Meen perhe on höystetty huumorilla ja elämää ei pidä ottaa liia vakavasti! Eihän?
Elämä olis tylsää jossei koskaa naura! 

























Tervetuloa uudet ja vanhat lukijat!
P.S Löydät meidät myös Instagramista Liinail

Huh, olipa vaikeata kirjoittaa täysin porimurteella, useampaan otteeseen joutui kumittamaan sanoja ja kirjoittaan niitä uudestaan!

<3:lla Liina