Hae
Liina Beth

HÄÄT – SUKUNIMI

Kuva vuodelta 2013

Tänään on tasan kuukausi meidän päiväämme! Nyt on pakko alkaa päättämään…

Olen jo pitkään miettinyt enkä tiedä mitä haluan. Itselläni on harvinainen sukunimi, mutta ei J:lläkään  kovin yleinen sukunimi ole. Joskus mietin että pidän oman sukunimeni hautaan asti, häpäiseekö se miestä?

Mahtaisikohan J ottamaan minun sukunimen? 
En ole koskaan edes kysynyt, enkä kysy. Koska oma mielipiteeni on se että jos mennään naimisiin otetaan miehen sukunimi. Onhan se hienoa että koko perheellä on sama sukunimi. Tästäkin on varmaan niin paljon mielipiteitä kuin ihmisiä, enkä niitä tuomitse ketkä ottavat naisen sukunimen. Tämä on vain oma mielipiteeni, etten haluaisi edes että J ottaa minun sukunimen. 

Vielä meillä ei ole ollut papin kanssa keskustelua, joten saan vielä rauhassa miettiä pidänkö kokonaan oman sukunimen vai otanko kaksiosaisen. Ärsyttää kun on niin vaikea päättää!


Onko teille ollut itsestään selvyys kumpi ottaa kumman sukunimen?
Kiinnostaisi myös onko joukossa niitä kenen mies otti naisen sukunimen!

<3:lla Liina


31 kommenttia

  1. EMMI // Kaaos kaksiossa kirjoitti:

    Tästä tulee tulevaisuudessa niin suuri ongelma mulle! Olen myös sitä mieltä aina ollut, että naisen "kuuluu" ottaa miehen sukunimi ja tiedän mieheni olevan samaa mieltä. Mutta mulla on tosi erikoinen sukunimi ja meidän suku on ainoa Suomessa tällä sukunimellä esiintyvä 😀 kun taas miehellä on yksi tavallisimmista sukunimistä. Kaikenlisäksi tykkään kaikesta yksinkertaisesta (joka asiassa), joten kaksiosainen sukunimikin tuntuu vieraalta. Tästä tulee niin vaikeaa!

  2. Ewwa kirjoitti:

    Me saatiin asiasta varsinainen riita aikaseks, koska miehelle oli niin tärkeetä, että otan hänen sukunimensä. 😀 Nyt olen ihan sinut asian kanssa ja on kiva kun koko perheellä on sama nimi. Kaksiosaista en edes miettinyt.
    Itekkin olin ajatellu kantavani omaa sukunimeä aina, mutta oon tyytyväinen päätökseen vaihtamisesta 🙂

  3. Teresa Sjönberg kirjoitti:

    On kyllä pulma! Itse ehkä haluaisin säilyttää oman sukunimeni, jos se olisi erikoinen. En tiedä. Ehkä kannattaa jutella miehen kanssa, jos se siitä selkiintyisi. Helpompi kyllä minustakin,että koko perheellä olisi sama sukunimi ja voihan se sukunimi olla sinultakin lähtöisin.

  4. Neilikki/OnMaailmaMeilleAvoinna kirjoitti:

    Mieheni hyppisi varmaan riemusta, jos ilmoittaisin ottavani hänen sukunimensa. Olen kuitenkin päätynyt kaksiosaiseen nimeen, joka tuntuu jotenkin kaikkein luontevimmalta. Silloin perheellä tavallaan on yhteinen sukunimi, mutta en kuitenkaan joudu luopumaan omastanikaan.

  5. Niina // Jotain kaunista ja hyvää kirjoitti:

    Onko Oliverilla isän sukunimi?

    Jos itsellä olisi harvinaisempi sukunimi, niin ottaisin kaksiosaisen, koska omasta mielestä pitää olla se miehenkin sukunimi tai sit ottaa kokonaan miehen nimi 🙂

    Voihan vaikka koko perhekin ottaa sen kaksiosaisen nimen 🙂

  6. Minna / In Her Eyes kirjoitti:

    Minulla oli harvinainen sukunimi, mutta päätin kuitenkin ottaa miehen sukunimen. Minulle se oli melko itsestäänselvyys ja olen ehkä vähän vanhoillinen, kun haluan kunnioittaa tällaisia perinteitä.

  7. Anonyymi kirjoitti:

    Mies ottaa mun. Mulla on hieman harvinaisempi nimi 🙂

  8. Jenni Huhtimäki kirjoitti:

    Mulle oli itsestäänselvyys ottaa miehen hyvin harvinainen sukunimi oman tusinanimeni tilalle. Toisaalta olisin ottanut miehen nimen vaikka se olisi ollut ihan tavallinenkin.

    Ei kai siinä ole oikeaa ja väärää, miten päin sen nimen ottaa, vai ottaako ollenkaan. Voihan kumpikin pitää omat nimensä,jos sitä haluaa.

    Kumman nimellä Oliver on? Millainen prosessi on vaihtaa lapsen sukunimi? Vai pysyykö lapsi vanhempi A:n nimellä vaikka ottaisitte vanhempi B:n sukunimen?

  9. Nanna kirjoitti:

    Mä en juurikaan tykännyt tyttönimestäni, joten valinta oli aikanaan aika helppo 😀 Toisaalta onhan se aika haikeaa kun sukunimen tarina ei enää jatku, kun viimeisenä vaihdoin nimeni ja lapset saavat automaattisesti nykyisen.

  10. ruu kirjoitti:

    Minä olen ottamassa näillä näkymin vaimokkeen sukunimen kun sen aika koittaa, vaikka omani onkin harvinaisempi. Kumppanin sukunimi vain kuulostaa minun etunimessäni paremmalta kuin omani hänen. (–:

  11. Anonyymi kirjoitti:

    Otin miehen sukunimen, vaikka omani oli paljon harvinaisempi. Perinteiden vuoksi valitsin niin. Oli myös kiva että koko perheellä oli sama nimi. Kaksiosainen nimi olisi kuulostanut hölmöltä ja ollut liian pitkä. Mies ei olisi koskaan voinut ottaa mun nimeä. Nyt ollaan erottu ja aion ottaa takaisin tyttönimeni.

  12. Hanna / Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen kirjoitti:

    Mulle oli tosi tärkeää ottaa miehen sukunimi, vaikka omani oli harvinainen ja tosi kaunis. Nykyään on muutaman kerran tullut ikävä vanhaa nimeä (naimisissa 14 vuotta). Minulle on kuitenkin yhä tärkeää, että heti saa tietää muutkin, että me olemme naimisissa ja että minulla ja lapsilla on sama sukunimi. Minusta nen-nen -yhdistelmänimet on vähän hassuja, mutta lyhyemmät ei niinkään. Itse en edes harkinnut yhdistelmää.

  13. petra kirjoitti:

    Mullekin oli itsestään selvää ottaa miehen sukunumi. Tosin oma nimi on yksi yleisimpiä ja oon aina halunnut päästä siitä "eroon" vaikka suku mulle rakas onkin 🙂 ite vierastan viiva sukunimiä mut en niinkään jos mies ottaiskin vaimon nimen. Perinteisempihän se on ottaa miehen nimi mut mulle tärkeintä et koko perhe kulkee samalla nimellä 🙂 ootko kysynyt miehen mielipidettä? Ihan vaan uteliaisuutta edes 🙂

  14. Tiia kirjoitti:

    Mulle on ollut itsestäänselvää, että miehen sukunimi tulee. Lapsilla on se, enkä pidä kaksiosaisista, joten sekään ei ole vaihtoehto 🙂

  15. Anonyymi kirjoitti:

    Meillä molemmilla on yhtä vähälukuinen, muttei tosi harvinainen sukunimi. Mies halusi, että perheellä on yhteinen sukunimi joten valintani oli yhdistelmä. Tosi kökkö -nen -nen päätteillä. Totuttelua vaati itselläkin, mutta tällä mennään.
    Ainut mikä harmittaa, hyvin sukurakas kun olen, niin lapsethan sitten saivat miehen sukunimen. Se onkin sitten melkein ainut yhteys hänen isänsä sukuun…

  16. Anonyymi kirjoitti:

    Me valittiin miehen kanssa minun sukunimi, joka on harvinainen ja siinä on mielenkiintoinen tarina taustalla. Mies otti sen ihan mielellään, mutta on saanut kuulla jonkin verran ikävää palautetta tuntemattomilta ja puolitutuilta – ainakin ensimmäisten parin vuoden aikana. Mua harmittaisi kyllä paljon, jos olisin vaihtanut miehen yleiseen nimeen.

  17. Anonyymi kirjoitti:

    Mulla itsellä myös sukunimi joita noin 200 suomessa ja kieltämättä kun tuli häiden aika päätös ei ollut helppo.. miehen sukunimeä taisi olla noin 900, joten ei niitäkään ihan liiemmin.
    Tiesin kuitenkin, että lapsi on tulossa ja haluan meille kaikille saman sukunimen, joten ei vaihtoehtoja kuin luopua omasta nimestä!
    Menee kyllä edelleenkin totutellessa uuteen sukunimeen ja pakko myöntää, että välillä nimen vaihto harmittaa. Silti olen iloinen, että olemme nyt "oikea" perhe ja samat sukunimet niin vanhemilla kuin lapsellakin 🙂

  18. Liina - Oliver teki meistä perheen kirjoitti:

    Kiitos kommentista, tällaisia mielipiteitä mukava saada kun itsellekin on vielä kysymysmerkin alla mitä teen 🙂

  19. Liina - Oliver teki meistä perheen kirjoitti:

    Kiitos kommentista, todella harmillista että miehesi on saanut päätöksestään ikävää palautetta. 🙁

  20. Liina - Oliver teki meistä perheen kirjoitti:

    Kiitos kommentista, tällaista en olekaan koskaan miettinyt että kumpi tuntuu omalle nimelle paremmalta. Pitääkin miettiä ehkä asia tältä kannalta! 🙂

  21. Liina - Oliver teki meistä perheen kirjoitti:

    Oliverilla on isänsä sukunimi 🙂
    Mutta olisi jotenkin outoa että J ottaisi minun sukunimen… että ehkä punnitsen kaksiosaisesta tai että luovun kokonaan omasta. 😀

  22. Liina - Oliver teki meistä perheen kirjoitti:

    Totta, tämä on niin suuri pulma tällä hetkellä koska en tiedä luopuisinko omasta vai ottaisinko kaksiosaisen? 😀

  23. Liina - Oliver teki meistä perheen kirjoitti:

    Asiaa ei ole niinkään ennen tullut pohdittua, vasta nyt kun se tarvitsee päättää. 😀 katsotaan mihin päädytään 😉

  24. Liina - Oliver teki meistä perheen kirjoitti:

    Eikö teillä sitten mies ole niin innoissaan kaksiosaisesta sukunimestä?

  25. Anonyymi kirjoitti:

    Itse pidin oman sukunimeni. Harkitsin kyllä kaksiosaistakin mutta se olisi ollut liian pitkä. Lapsilla on isänsä sukunimi mutta ei se minua haittaa vaikka minulla ja lapsilla eri sukunimi onkin, ei se kyllä yhtään vähennä omaa äitiyttäni heihin 🙂 Minusta on outoa jos aikuiset naiset antaa miehen päättää ottaako nainen minkä sukunimen. Minä tein päätöksen ihan itse, itsehän minä sen sukunimen kanssa loppuikäni elän. Jos mies suuttuu siitä että nainen tahtoo pitää oman sukunimen niin kannattaa varmaan miettiä sitä naimisiin menoa toisen kerran.

  26. Anonyymi kirjoitti:

    Varmastikin olisin päätynyt kaksiosaiseen nimeen, ellei etunimeni jo sellainen olisi. Oma sukunimi selkeästi helpompi monella kielellä, miehen taas (hyvin tavallinen) suomalainen. Miehellä(kin) omaan nimeen kuitenkin vahva side. Lopputuloksena se, että molemmilla omat nimet, mutta sopimuksena, että mahd. tulevat lapset (joita siis silloin vielä ei ollut, toisin kuin nyt) saavat minun sukunimeni (syystä, että asia tuntui minusta tärkeämmältä, kuin mitä miehestä) Näin meillä.

    Anis

  27. Anonyymi kirjoitti:

    Miksi on mielestäsi hienoa että koko perheellä on sama nimi? Käytännön asioiden takiako?

  28. Jenni / Ilopiikki kirjoitti:

    Musta tai meistä oli kivaa, että otetaan yhteinen sukunimi. Koska molemmilla oli niin "tylsät" sukunimet, niin päädyttiin sitten perinteisesti miehen sukunimeen. Vaikka suhteen alussa vitsailinkin, että en halua vaihtaa rumasta rumaan, pitää keksiä joku parempi 🙂

  29. Nea- Kädenjälkiä Sydämessä kirjoitti:

    Meille tää on ihan helppo juttu, olisin ilonen jos pääsisin onasta sukunimestä eroon 😅 Mutta yksi kaveri pariskunta päätyi ottamaan naisen sukunimen ja en voi kuin ihmetellä sillä tämän miehen nimi olisi ollut kivempi 😀

  30. Anonyymi kirjoitti:

    Minä olisin hakunnut ottaa mieheni sukunimen, mutta ihan käytännössä se tuntui jotenkin väärältä.. ei muun syyn takia, mutta mulla olisi ollut tismalleen sama nimi kuin mieheni siskolla. Se jos mikä olis ollut outoa. Mies olisi ollut valmis ottamaan minun sukunimen, mutta päädyin yhdistelmään. Sinällään ikävä kun molemmilla on tosi pitkät sukunimet, mut tottui siihen äkkiä 🙂

  31. Anonyymi kirjoitti:

    Me oltais otettu mun sukunimi.. 😀 Siis eksän kanssa kun suunniteltiin häitä. Luin silloin häälehdestä, että ennenvanhaan se oli normaalia ottaa naisen sukunimi. Mutta oikea syy siihen oli se, että miehelläni oli ruma sukunimi. Ottaisin mielelläni tulevan mieheni sukunimen jos se ei olisi esim. karvainen, kalju tai kyynerpää. Karvainen Sarah 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *