Hae
Mama Lina

KIITOS ETTÄ OLET MINUN

Rakas Oliver
Kuvittelen tilanteen että lukisit tämän kun olet vanhempi, ehkä ymmärrät mammaasi ( tai sitten et ) että hän on kirjoittanut hassuja juttuja sinusta, julkaisut söpöjä kuvia sinusta. Kumminkaan et löydä itsestäsi mitään noloa, koska kaikki nolot jutut ovat perhe-albumissa ja ne mehevimmät jutut kerrotaan tyttöystävällesi ( eiku siis… ).
Ennen kun saavuit meille haikaran kyydillä niin luulin tietäneeni kaiken, siis aivan kaiken äitiydestä koska olinhan jo 24-vuotias lapseton. Kaikkihan tietää ettei vauvat tulee haikaran kyydillä, mutta shhh…pidetään kaunis kuvitelma siitä että haikara lennättää mooseskorissa vauvoja. 
Kun saavuit tietämys katosi, kaikki olikin uutta, haastavaa ja ihanaa. Kuinka ihanaa se olikaan kun olit niin pieni että tarvitsit kaikessa apua. Me emme  aina isäsi kanssa tiedetty mitä halusit, piti kokeilla ja vähän googlettaa ” onko normaalia jos vauva on tissillä koko ajan ? ” 
Kun itsevarmuus kasvoi, niin kaikki alkoi helpottaa. Eikä kaikki enää niinkään jännittänyt. Googlekin jäi vähän vähemmälle. 
Se on ihan sama kuinka paljon päiväkoti päivän jälkeen kiukuttelet tai heittelet ruokia lattialle. Rakastan sinua silti, vaikka hermossa on pitelemistä. ”Tule tänne niin mamma halaa!
Joskus on niitä päiviä kun kiukuttelet ja mamma väsyneenä raskaan työpäivän hermostuu sinulle niin olet silti minulle kaikki kaikessa. Kun katsot minua silmiin ja sanot ” MAMMA ”, se hetki saa pakahduttavan tunteen. Äitiys on koko elämän kulkeva polku jota rakastan, en ole koskaan ollut näin onnellinen! 
Välillä kasvaa harmaita hiuksia ja teepannu pihisee koska ei sitä pysty pelkästään kulkemaan keskipolulla, välillä on käytävä oikealla ja oikein kunnolla vasemmalla. Aina se silti päättyy sinne keskelle. Usko tai älä! 

Koskaan ei tarvitse pelätä kertoa asioita mammalle, saat aina tukea ja turvaa! Parempi kertoa kuin pitää asioita sisällään. 

Olet rakas minulle kaikki kaikessa! Kiitos että minulla on sinut! <3
Nyt oli sellainen olo että teki mieli lässyttää kuinka ihana poika minulla on!

BLOGGAAJANA MINÄ ITSE

Pitkän mietinnän jälkeen aloin kirjoittamaan blogia 5.2.2015, kirjoitin sitä itselleni, sukulaisille ja tutuille. Kirjoitin päivistämme, kaikkea rehellisesti. Kuvat olivat kännykällä otettuja, koska kameraa en omistanut ja koin että pienet kuvat riittivät blogissa. Enhän edes muokkaillut kuviakaan, koska hei… olihan puhelimessa kivoja filttereitä. Heh. Kirjoitusvirheitä oli silloin paljon enemmän mutta onhan niitä vieläkin, mutta haittaakse? Luet kumminkin blogiani, kirjoitin vai miten se meni? 

Olen tässä joskus lueskellut vanhoja postauksiani ja huomaan itse kyllä kehittymistä monessakin kohtaan. Kuvat ovat paljon laadukkaampia, niitä on pikkuisen muokkailtu. Nykyään tulee kirjoitettua isolta ja laajalta alueelta kuin reilu vuosi sitten kirjoittelin kuinka kivoja vaunulenkkejä ollaan tehty. Kiinnostaa kuin kilo jotain ruskeaa. Joo olen ihan samaa mieltä. 

Meillä ei asu enää vauva nimeltä Oliver vaan hänestä on kasvanut veikeä taapero. Vauva-ajasta on helpompi kirjoittaa päiväkirja muodossa mutta nykyään enemmänkin Oliver esiintyy enemmänkin kuvissa eikä postauksia kehityksestä ja päivistä jolloin on rankkaa tai ihanaa. Kaikki muuttuu aikanaan ja tämä blogi on muuttunut ajan mukana. 

” Meidän ”uusi” neuvolatäti on aivan ihana, vaihdoimme 2 kk ikäisenä neuvolaa, sinne missä kävin äitiysneuvolassakin. Se vain jotenkin ”vaihtui” eri paikkaan ( asuinpaikan mukaan ) kun poikamme syntyi, en tullut yhtään juttuun tämän silloisen neuvolatädin kanssa ” – postauksesta 13.3.2015

” Tänään, on se päivä, kun siitä on tasan puolivuotta kun makasin synnytyssalissa, hyvin hyvin tuskaisena ja odotin jännittyneenä tulevaa.” – postauksesta 14.4.2015

Mitä tässä kohtaa kirjoittaisin päivästämme? 
” Oli kyllä ihana viikonloppu, tehtiin perheenä kaikkea mukavaa! Oliverin kummit kävivät kylässä ” 
Jaksaisitko lukea? En usko.

Olen myös poistanut joitakin hyvin vanhoja postauksia jotka olen kokenut etteivät enää kuulu kaikille, vaikka nekään postaukset eivät sisältäneet mitään kylpy- tai pottakuvia. Näin se on parempi kun blogi on kasvanut pikku hiljaa. 

Oletko koskaan miettinyt koskaan miten olet kehittynyt?
Tai oletko huomannut blogeissa kehitystä?