Hae
Liina Beth

MITEN TREENAAMINEN SUJUU?

Kun syyskuun sairastelut on paska muisto vain, niin on tullut senkin edestä käytyä kuntosalilla, paitsi viime viikolla en ehtinyt salille kertaakaan. En ota enää mistään stressiä, koska se motivaatio katoaa yhtä nopeasti kuin se on tullut. Lokakuun viimeinen päivä oli ne suuret ja kuuluisat valintakokeet ja loppuviikosta isäntä sitten työskenteli niin etten päässyt arkena salille ja viikonloppuna järkkäilimme ystävälle babyshowereita. 


Tavoitteena silti olisi että kävisin salilla 3-4 kertaa viikossa ja se on aika hyvin pitänyt. Yksinkään ei ole tarvinnut salille aina lähteä, olen meinaan saanut puhuttua Ullan mukaan kuntosalille. 

Miten ne suuret tavoitteet?

Olisihan kiva niitä olla, mutta ne vain syö minulta sitä motivaatiota. Haluan voida hyvin ja niin että kunto nousee, mutta samalla onhan ruoka ja viini hyvää. Haluan myös nauttia elämästäni, ilman mitään ihmeellisiä diettejä tai tiukkoja kuntokuureja. Ehkä sitten joskus. 


mutta samalla onhan ruoka ja viini hyvää.



Miksi käydä kuntosalilla jos ei ole tavoitteita? 


Siis miksei kävisi? Voihan sitä olla kokonaisvaltainen hyvinvointi etusijalla. Kun kävin kesällä vain muutamia kertoja kuntosalilla ja alkusyksystä heikosti niin huomasin heti että niska-hartiajumit tulivat takaisin, se on sitä kun teet istumatyötä 7,5 h päivässä. Joten liikunta on hyvin tärkeää jo lihasten kannalta mutta myös päänupin kannalta. 
Nautin illalla mennä nukkumaan suihkun raikkaana ja lihakset huutavat hoosiannaa.

Otatko treenaamisen tosissaan vai ihan
vain fiiliksen mukaan?

3 kommenttia

  1. Mira / Blinger shimmer -blogi kirjoitti:

    Jos kuntoilun ottaa liiankin tosissaan tavoitteineen niin siinä voi käydä niin, että ilo hommasta katoaa kokonaan eli tuo sun linja on mitä mainioin 🙂

  2. Mira Rinne kirjoitti:

    Näin entisenä SM-tason kilpaurheilijana (urheilu täytti siis elämän lapsuudesta noin parikymppiseksi saakka) olisi vaikea kuvitella omaa elämää ilman treenausta. En osaa oikein lokeroida itseäni vaan olen tosissaan ottava fiilistely-treenailija 😀 Pitkän urheilutaustan omaavana sitä on tullut huomattavasti armollisemmaksi itseään kohtaan ja esimerkiksi kuntosali on mulle ehdoton no-no sillä se oli pakkopullaa jo 10 vuoden kilpaurheiluhistorian aikana.

    Sen sijaan teen sitä, mistä eniten nautin ja välillä pitää ns. saada rääkätä itseään ja mennä äärirajoille: haastaen itseään. Mun elämään kuuluu siis tanssi, lihaskuntotreenit kotosalla pääsääntöisesti omalla painolla, juoksu, venyttely (tän tärkeys monelta unohtuu sekä se, että venyttelyn voi tehdä ns. haastavammalla ja raskaammalla teholla -omalla kohdalla myös niska-hartiajumitkin saavat kyytiä, nimimerkillä online-yrittäjä) ja reipas kävely.

    Edelleen saan huomauttelua treenimäärästä, mutta mulle tämä toimii: 5-7 kertaan viikossa ja välillä rennommin mikä mulle tarkoittaa 3-4 kertaa viikossa. Moon todennut, että pitää mennä se fiilis edellä: jos on ollut huonovointinen, niin miksi rääkätä kehoa enempää? Vastaavasti taas jos on hirveästi stressiä ja tekis mieli jäädä sohvan pohjalle, niin silloin kannattaa lähteä sillä asenteella, että menee happihyppelylle edes 5 minuutiksi mikä on parempi kuin ei mitään -ja monesti se aika tuplaantuu tuplaantumistaan ja kotiin palaakin 1h jälkeen. Toisinaan taas henkinenkään puoli ei palaudu edes sillä happihyppelyllä vaan kaipaa kokonaisvaltaista lepoa -silloin se rauhallinen venyttely on paikallaan.

    Keho on viisas, sitä kantsii kuunnella 🙂

  3. hannamaria kirjoitti:

    Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin pitäminen etusijalla on kyllä todella hyvä tavoite jo itsessään! Jos joskus mieli tekee tai aikataulu antaa periksi niin muunkinlaisia tavoitteita voi hankkia, ennen sitä tämä on täydellinen – eikä tule morkkista jos yhtenä viikkona ei vain oikeasti kerkeä!

    hanna
    http://www.hannamariav.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *