Hae
Liina Beth

Poikalapset saa lyödä

Pojat saa lyödä toisiaan, kun pojat nyt on poikia. Lapsi pitää opettaa lyömään takas. Nämä särähtää omaan korvaan ja pahasti. Onko oikeasti vielä nykypäivänäkin kasvatustapa tällainen että poikalapset saavat lyödä toisia?

 

lyöminen on aina väärin, oli sitten tyttö tai poika

 

Omasta mielestä sillä ei ole mitään merkitystä onko lapsi poika vai tyttö, niin heidät voidaan kasvattaa ihan samalla tavalla. Miksi pojat saavat lyödä ja se perustellaan sillä että pojat nyt ovat poikia? Pojat voivat olla rajumpia mitä tytöt, mutta voivat myös tytötkin olla rajuja. Ei kaikki tytöt ole sellaisia että leikkivät nätisti nukeilla tai kotia. Itsekin piirtelin seiniin, leikin pikkuautoilla ja sotaa pikkuveljen kanssa. Me saatiin pikkuveljen kanssa ihan samanlaiset huudot ja meitä kohdeltiin ihan samalla tavalla, oli toinen sitten tyttö tai toinen poika. Tämä oli omasta mielestäni reilua ja niin se kuuluukin, eikä niin että tyttöä paheksutaan lyömisestä, koska eihän tytöt nyt vain lyö.

 

Pojat jotka ei lyö on nössöjä

 

Onhan niitäkin poikia keitä kiinnostaa nukkeleikit yms, tekeekö se poikalapsista nössöjä jos eivät ole mitenkään kiinnostunut toistensa satuttamisesta. Poikani ei ole koskaan lyönyt kotona ja koskaan ei ole päiväkodista kantautunut että hän olisi lyönyt ketään. En pidä lastani nössönä, päinvastoin, pidän häntä fiksuna. Joissakin asioissa olen siis itse onnistunut kasvatuksessa, voin sanoa että on hienoa tuntea että on jossakin asiassa onnistunut. Mutta en silti väitä että lapsi olisi huonosti kasvatettu jos hän lyö toista, mutta tavasta on myös hyvä opetella eroon.

 

meillä sanotaan ei väkivallalle

 

Jos joku lyö poikaani päiväkodissa, tuen häntä aina kertomaan. Puhumme kotona että jotkut ovat nyt vähän rajumpia ja lyöminen on AINA väärin, ihan AINA. Ei ole koskaan oikeaa hetkeä lyödä, otti toinen sitten lelun kädestä. Meillä ei kukaan lyö kotona, eikä sitä opita kotoa, me emme kannusta väkivaltaan. Puhumalla pääsee hyvin pitkälle, myös siinä tilanteessa kun joku toinen lapsi on lyönyt.

 

mitä jos työelämässä käyttäydytään samalla tavalla?

 

Jos kasvattaa kotona niin että aina saa lyödä takaisin tai jos ottaa kädestä niin saa motata toista. Työkaverisi sai kaadettua itselleen viimeisen tilkan kahvia ja toteat että paska ja lyöt. Joku toinen työkaveri on lainannut sinun työpöydältä kynäsi ja käyt hakemassa kynän ja raivoat ja mottaset vielä kaupan päälle. Mitäs otit kynäni?

 

onko lyöminen ok? Saako pojat lyödä?

Kiire – se keksitty tekosyy

Et ehdi arkisin tekemään mitään ylimääräistä, arki on samanlaista toistoa. Aina on kiire joka paikkaan ja pitäisi revetä moniin eri paikkoihin samaan aikaan. Oletko joskus miettinyt sinun ajankäyttöäsi, kenties kirjannut ylös mihin käytät aikaasi ja sitten toteat ettei sitä ehdi mitään tekemään. Pyykkikori on täynnä, tiskit pöydällä, ruokaakin pitäisi tehdä ja pitäisi ystävän kanssa käydä kahvillakin. Tiedän, skippaan itsekin ystävän kanssa kahvittelun koska minulla on aina kiire.

 

Pyykkikori on täynnä, tiskit pöydällä, ruokaakin pitäisi tehdä ja pitäisi ystävän kanssa käydä kahvillakin. Tiedän, skippaan itsekin ystävän kanssa kahvittelun koska minulla on aina kiire.

 

 

Tosiasiassa se pikku perkele on meidän ihmisten kehittämä tekosyy, ei meillä ole kiire. Kyse on siitä ettemme osaa aikatauluttaa ja suunnitella mitä meidän pitäisi tehdä. Me vain haahuillaan päivästä toiseen ja teemme yhtäkkiä meille hirmuisen kiireen että ehditään taas siihen haahuiluun. Oletko koskaan miettinyt, että meidän pitäisi joka aamu miettiä kolmea asiaa jotka ovat päivän tärkeimmät ja pidämme niistä kiinni.

Itse olen ainakin pystynyt paremmin organisoimaan asioita kun teen näin, myöskään joka päivä ei tarvitse pestä pyykkiä, siivota, tehdä ruokaa yms. Ruokaakin voi tehdä kerralla moneksi päiväksi ja jos joskus ei jaksa tehdä ruokaa, niin et ole paska ihminen että ostat valmista tai tilaat Woltilla ruokaa. Stressitasoa ainakin se että haahuilee vain, tekemättä yhtään mitään, stressi on pahasta ja vaikuttaa todella paljon terveyteen.

 

kuinka usein kumminkin kaivat sen älypuhelimen esiin?

 

Aivan turhan usein huomaan että taas selailen somea, skrollailen Facebookissa ja Instagramissa ilman mitään hyvää syytä. Siinä menee helposti yksi 10 minuutin hetki ja silloin sitä tajuaa että siinä menee aivan turhaa aikaa. Kun myös miettii niin näitä 10 minuutin hetkiä päivässä tulee useita. Niin nopeasti se on tunti ja päälle. Siinä ajassa oikeasti olisi ehtinyt laittaa pyykit, tiskit ja tehdä ruokaa.

 

haluaisin vähentää turhaa somettamista

 

Kun puhelin on käden ulottuvilla, niin se vain ajautuu usein käteen. Mutta jos jätät vaikka puhelimen takin taskuun kun tulee töistä kotiin, niin silloin sitä ei edes osaa illan aikana kaivata. Myönnän että on helpompi kuin sanottu kuin tehty, jättää se perkeleen puhelin takin taskuun. Mutta miksi minun loppujen lopuksi pitäisi olla 24/7 tavoiteltavissa sosiaalisessa mediassa? Miksi ne viestit on luettava heti? Joskus nyt on hetkiä kun ei vastaa hetkeen viesteihin tai puheluihin ja sitten onkin tullut 20 puhelua ja viestiä, ”onko kaikki hyvin ku et vastaa?!?

 

Se lupaus on ainakin itselläni pysynyt, että kun ollaan ruokapöydän äärellä, niin silloin ei selata puhelinta! Se on niitä päivän ainoita hetkiä kun ollaan kaikki yhdessä ja silloin on mukava vaihtaa päivän kuulumisia ja miten lapsen päivä on mennyt. Mikä siinäkin on vaikeaa että puhelimen kaivaisi esiin vasta kun lapsi on nukkumassa?

 Miksi ne hetket halutaan ennemmin skrollata somea?