Uusi vuosi ja uusi minä, joka vuosi
9
Uusi vuosi, uusi minä ja paskat! Vuosi vaihtuu, se vaihtuu aivan joka vuosi. Se saa ihmiset hulluksi lupauksista, luvataan kuu taivaalta ja paljon muuta. Lupaukset on tehty rikottavaksi. Vai? Miksi joka vuosi aloittaa tammikuussa laihduttamisen ja repsahdetaan jo helmikuussa. Näin kävi myös minulle, viime vuonna. En aio enää toistaa virheitäni, mitä aion siis tehdä?
vuosi sitten… uusi minä-projekti
Aloitin ihan hulluna ja motivaatio piukassa, kävin salilla 4-6 kertaa viikossa ja aina kun minulla oli vapaa-aikaa painelin salille. Olin päättänyt että nyt onnistun ja sisimmissäni haaveilin vielä päästä joskus Bikinifitness-lavalle, tiesin että se tie ei olisi helppo, vaan se tie on pitkä ja kivinen. Haaveita aina pitää olla, mutta omat haaveeni oli kyllä aivan sairaat, varsinkin näin jälkikäteen mietittynä. Maaliskuussa 2018, tuli kompastuskivi, motivaatio laski ja ei se salilla käyminen ollutkaan enää niin kivaa mitä ennen.
Mikä söi motivaationi?
Näin jälkeenpäin kun miettii koko tilannetta, niin motivaationi katosi kun parisuhde oli täysin karikolla, olin laiminlyönyt parisuhdetta, ystäviäni ja ennen kaikkea perhettäni. Silloin jo mietin ettei niin sanotun täydellisen kropan metsästys ole tuon arvoista.
Olen useasti kamppaillut itseni kanssa, koska haluaisin paremman kropan mutta en ole valmis tuohon samaan.
Olin päättänyt että nyt onnistun ja sisimmissäni haaveilin vielä päästä joskus Bikinifitness-lavalle, tiesin että se tie ei olisi helppo, vaan se tie on pitkä ja kivinen.
Vuoden 2019 uusi minä?
Vielä tänä vuonna ei tule 30v mittariin, mutta kyllä tämäkin vuosi varmasti menee yhtä nopeasti kuin viime vuosi. Myönnän, en tehnyt periaatteessa mitään lupauksia, paitsi että aion elää ilman herkkuja syntymäpäiviini asti ja ne on huhtikuussa. Ennemmin puhuisin tavoitteista kuin lupauksista. Tavoittelen entistä enemmän kokonaisvaltaista hyvinvointia, haluan voida hyvin ja haluan myös nauttia elämästä, koska fakta on se että me eletään täällä vain ja ainoastaan kerran. Kun me eletään kerran, niin en halua käyttää elämääni siihen etten nauttisi elämästä ja en nauttisi ruoasta.
Itselläni on ollut hyvin paljon ongelmia ruoan suhteen, ruoka on ollut sitä pakollista tankkausainetta, mutta nykyään olen pyrkinyt nauttimaan ruoasta, koska kyllähän terveellinen ruoka voi olla hyvää. Opettelen parhaillaan ”syömään” smoothieita, ajattelin korvata ruokia herkullisilla smoothiella ( niistä saa onneksi tehtyä terveellisiä ja ravintorikkaita ).
Haistatan kukkaset viime vuotisille ”lupauksille” ja sanon tervetuloa vuosi 2019 ja uudet tavoitteet!
Tästä pääset lukemaan vuoden vanhoja postauksia :
Uusi minä – miten yhdistää arki ja treenaus
UUSI MINÄ – PROJEKTIA JO 1 KK TAKANA
Johannalla oli myös muutama päivä sitten erittäin hyvä postaus Varoitus dieeteistä, suosittelen lukemaan!
Teitkö uudenvuoden lupauksia vai pidätkö niitä humpuukina?
MITEN TREENAAMINEN SUJUU?
Kun syyskuun sairastelut on paska muisto vain, niin on tullut senkin edestä käytyä kuntosalilla, paitsi viime viikolla en ehtinyt salille kertaakaan. En ota enää mistään stressiä, koska se motivaatio katoaa yhtä nopeasti kuin se on tullut. Lokakuun viimeinen päivä oli ne suuret ja kuuluisat valintakokeet ja loppuviikosta isäntä sitten työskenteli niin etten päässyt arkena salille ja viikonloppuna järkkäilimme ystävälle babyshowereita.
Tavoitteena silti olisi että kävisin salilla 3-4 kertaa viikossa ja se on aika hyvin pitänyt. Yksinkään ei ole tarvinnut salille aina lähteä, olen meinaan saanut puhuttua Ullan mukaan kuntosalille.
Miten ne suuret tavoitteet?
Olisihan kiva niitä olla, mutta ne vain syö minulta sitä motivaatiota. Haluan voida hyvin ja niin että kunto nousee, mutta samalla onhan ruoka ja viini hyvää. Haluan myös nauttia elämästäni, ilman mitään ihmeellisiä diettejä tai tiukkoja kuntokuureja. Ehkä sitten joskus.
mutta samalla onhan ruoka ja viini hyvää.
Miksi käydä kuntosalilla jos ei ole tavoitteita?
Siis miksei kävisi? Voihan sitä olla kokonaisvaltainen hyvinvointi etusijalla. Kun kävin kesällä vain muutamia kertoja kuntosalilla ja alkusyksystä heikosti niin huomasin heti että niska-hartiajumit tulivat takaisin, se on sitä kun teet istumatyötä 7,5 h päivässä. Joten liikunta on hyvin tärkeää jo lihasten kannalta mutta myös päänupin kannalta.
Nautin illalla mennä nukkumaan suihkun raikkaana ja lihakset huutavat hoosiannaa.
Otatko treenaamisen tosissaan vai ihan
vain fiiliksen mukaan?
