Hae
Liina Beth

Mama Lina on nyt Liina Beth

On aika sulkea Mama Linan historia ja siirtyä eteenpäin. Kun aloitin bloggaamisen v. 2015 niin blogin nimi oli Oliver teki meistä perheen. Siitä kaikki lähti ja sen kirjan suljin koska en kokenut enää että blogini on vauva-aiheinen blogi. Oliver-pojasta kasvoi taapero ja taaperosta alkoi kasvamaan isompi poika.

vauva-blogista äiti-blogiksi

 

Kun en halunnut enää kirjoittaa niin paljoa lapsesta, vaan se oli enemmänkin äitiydestä ja ruuhkavuosista niin Mama Lina – nimi syntyi Liina mammasta. Silloin kun äiti-jutut eivät ole pelkästään se juttu niin piti miettiä kaiken uudestaan. Pohdin mitä haluan blogilta, mitä haluan antaa teille lukijat, huomannut myös lukijoissa että ne niin sanotut perus arkipostaukset eivät vain kiinnosta. Mutta hei, en ihmettele…meidän arki on samanlaista melkein joka päivä. Päiväkotia, töitä ja remonttia.

 

mikä ihmeen liina mamma?

 

Kun Oliver syntyi, niin en halunnut että minua kutsutaan äidiksi, koska minulla on äiti ja se nimi oli vähän niinkuin käytetty jo. Mamma kuulosti hyvältä koska ollaanhan me kumminkin kaksikielinen perhe ja mamma tarkoittaa ruotsiksi äitiä. Eikä minua haittaa että mamma nimeä käytetään suomen kielessä isoäidin nimenä.  Vaikka olenkin tällainen mamma, niin ei minusta saa tehtyä sellaista mammaa mitä ehkä suomalaiset ajattelevat, vertailuna Muumimamma.

 

miksi liina beth?

 

Mietin pitkään että mikä olisi hyvä nimi blogille, sanotaan että blogin nimi olisi hyvä kertoa blogin sisällöstä. Toisaalta sitten taas, kun blogin kategoria on muuttunut siitä perus äitiblogista lifestyleblogiksi niin se koin nimen olevan paras että siinä on nimeni. Itsehän olen nykyään pääosassa blogipostauksissa ja ne asiat joista pidän.

Liina Beth oli myös valintani sen takia että sain Instagramin tunnuksen ( @liinabethh ) samaksi kuin blogin, kun taas en halunnut vaihtaa Instassa tunnusta Mama Linaksi.

 

lapsi jää pikkuhiljaa pois

 

Lapsi on jäänyt pikkuhiljaa pois blogista, vaikka kuvia pääsee näkemään. Lapsi kun on nyt 4,5v niin en koe että haluaisin kirjoittaa hänestä ja hänen kehityksestään kaikille. En silti tarkoita ettei blogiin enää koskaan tulisi mitään lapsiperhejuttuja, koska ne on myös osana minua. Kuten lapsiperheen matkustaminen, sisustaminen yms, pois tulee vain jäämään henkilökohtaiset postaukset lapsesta.

 

 

tervetuloa uudet sekä vanhat lukijat!

 

Poikalapset saa lyödä

Pojat saa lyödä toisiaan, kun pojat nyt on poikia. Lapsi pitää opettaa lyömään takas. Nämä särähtää omaan korvaan ja pahasti. Onko oikeasti vielä nykypäivänäkin kasvatustapa tällainen että poikalapset saavat lyödä toisia?

 

lyöminen on aina väärin, oli sitten tyttö tai poika

 

Omasta mielestä sillä ei ole mitään merkitystä onko lapsi poika vai tyttö, niin heidät voidaan kasvattaa ihan samalla tavalla. Miksi pojat saavat lyödä ja se perustellaan sillä että pojat nyt ovat poikia? Pojat voivat olla rajumpia mitä tytöt, mutta voivat myös tytötkin olla rajuja. Ei kaikki tytöt ole sellaisia että leikkivät nätisti nukeilla tai kotia. Itsekin piirtelin seiniin, leikin pikkuautoilla ja sotaa pikkuveljen kanssa. Me saatiin pikkuveljen kanssa ihan samanlaiset huudot ja meitä kohdeltiin ihan samalla tavalla, oli toinen sitten tyttö tai toinen poika. Tämä oli omasta mielestäni reilua ja niin se kuuluukin, eikä niin että tyttöä paheksutaan lyömisestä, koska eihän tytöt nyt vain lyö.

 

Pojat jotka ei lyö on nössöjä

 

Onhan niitäkin poikia keitä kiinnostaa nukkeleikit yms, tekeekö se poikalapsista nössöjä jos eivät ole mitenkään kiinnostunut toistensa satuttamisesta. Poikani ei ole koskaan lyönyt kotona ja koskaan ei ole päiväkodista kantautunut että hän olisi lyönyt ketään. En pidä lastani nössönä, päinvastoin, pidän häntä fiksuna. Joissakin asioissa olen siis itse onnistunut kasvatuksessa, voin sanoa että on hienoa tuntea että on jossakin asiassa onnistunut. Mutta en silti väitä että lapsi olisi huonosti kasvatettu jos hän lyö toista, mutta tavasta on myös hyvä opetella eroon.

 

meillä sanotaan ei väkivallalle

 

Jos joku lyö poikaani päiväkodissa, tuen häntä aina kertomaan. Puhumme kotona että jotkut ovat nyt vähän rajumpia ja lyöminen on AINA väärin, ihan AINA. Ei ole koskaan oikeaa hetkeä lyödä, otti toinen sitten lelun kädestä. Meillä ei kukaan lyö kotona, eikä sitä opita kotoa, me emme kannusta väkivaltaan. Puhumalla pääsee hyvin pitkälle, myös siinä tilanteessa kun joku toinen lapsi on lyönyt.

 

mitä jos työelämässä käyttäydytään samalla tavalla?

 

Jos kasvattaa kotona niin että aina saa lyödä takaisin tai jos ottaa kädestä niin saa motata toista. Työkaverisi sai kaadettua itselleen viimeisen tilkan kahvia ja toteat että paska ja lyöt. Joku toinen työkaveri on lainannut sinun työpöydältä kynäsi ja käyt hakemassa kynän ja raivoat ja mottaset vielä kaupan päälle. Mitäs otit kynäni?

 

onko lyöminen ok? Saako pojat lyödä?